Projekti on toistaiseksi tauolla. Palaan yrityksen pariin, jos sopiva aika ja innostus löytyvät.
Suunnitelmia sadeviitasta ja muustakin
Sadeviitta on alkanut houkutella yhä enemmän, sillä sellainen on yksinkertainen, kestävä ja halpa. Sadeviitta kaipaa kaverikseen kevyet sadelahkeet, jotka nekin ovat yksinkertaiset, kevyet ja edulliset -ja helppo myös itse valmistaa kevyestä materiaalista. Eivätkä varalla olevat sadehihatkaan painaisi paljoa, jos sää heittäytyisi oikein ikäväksi. Yöpyminen sadeviitan alla on tosin varsin karua, vaikka karuuden kokeminen on suhteellista ja riippuu siitä, mihin vertailee.
Sadeviitta ei tarjoa yöpyjälle riittävää suojaa, joten kevyt makuupussin suojapussi on tarpeen. Tällä hetkellä käytössä on Rabin valmistama suojapussi, mutta kevyemmälle olisi tarvetta. Edellisellä vaelluksella kokeiltu varsin kevyt makuupussi ja toppapuku käyvät kesällä tunturissakin, eivätkä synteettiset täytteet ole turhan arkoja kosteudelle.
Heräteostoksena varustekaappiin päätynyt 340 grammainen Sea to Summit Ultra-Sil Tarp-Poncho olisi aika ottaa käyttöön, vaikka tämä askel tuntuukin vaativan aimo annoksen tahdonvoimaa. Toisaalta kevennys nykyisestä ei olisi suuri, mutta joitakin satoja grammoja kuitenkin. Vaellustyylissä askel olisi isompi ja mahdollistaisi lisää kevennyksiä.
Jalkineet ovat myös vaihtumassa kevyempiin, sillä Merrell Mix Master Tuff-tossut ovat lunastamassa hyvin istuvina ja mukavina paikkansa seuraavan vaelluksen ainoina jalkineina. Uusi pari on hankittuna odottamaan tositoimia. Tossuilla on painoa 360 grammaa. Vaikutus päivätaipaleiden pituuteen on mahdollisesti merkittävä.
Ruokaa on aikaisemmilla vaelluksilla ollut 900-1100 grammaa vuorokautta kohden. Hieman vähemmällä kulkemista voisi kokeilla, erityisesti jos oma lähtöpaino olisi kokeiluun riittävä ja varaa kohtuulliseen laihtumiseen olisi. Tämän muutoksen järkevyyttä tosin epäilen vahvasti.
Matkaa voisi varata kuljettavaksi 420-450 kilometriä ja aikaa tähän varata 10 täyttä vuorokautta. Arvion perustana on edellinen kesävaellus, jolla vuorokauden taival oli 35 kilometriä. Päivätaipaleen noston suunnittelin tapahtuvan keventyneiden tossujen ja runsaamman kävelyharjoittelun myötä. Vaikutuksensa on myös jo edellisellä vaelluksella varoen kokeiltu vuorokausirytmitön vaeltaminen, jonka voisi tulevalla koetuksella ottaa täysimittaisena käyttöön. Käyttämättömänä on myös viimeisten päivien tai päivän armoton rutistus.
Uudet jalkineet: Merrell Mix Master Tuff
Jalkineiden valinta tuntuu olevan osin sattuman ohjaamaa: kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ei voi käytettävissä olevien rahavarojen, eikä ajankaan puitteissa kokeilla. Myöskään ahkerakaan urheiluvälineliikeiden koluaminen ei montaa vaihtoehtoa lopulta kokeiltavaksi tuo. Verkkokaupasta tilaaminen taas on melkoista onnenkauppaa.
Merrell oli tehnyt onnen kokeilun loppukesästä helpoksi: sopivan kokoiset ja mahdollisesti tyyppisetkin tossut tarjoushintaan kotiin kannettuna. Ostopäätöksen tekoon ei kauaa aikaa mennyt ja muutaman päivän kuluttua UPS toi kenkäpaketin kotiin. Tossut olivat sopivan kokoiset, vaikka hieman kokoaan väljemmän oloiset: tilaa varpaille on riittävästi. Omat tossuni ovat kokoa 46 ja painavat 360 grammaa tossulta.
Tossu tuntui alussa jalassa ryhdittömältä ja pohja veltolta. Sivuttaistuki viistolla pinnalla ei tukevampaan kenkään tottuneelle ollut kovinkaan kummoinen. Alun kokemukset eivät tuoneet suurta luottamusta tossua kohtaan.
Lenkkikilometrejä on nyt takana noin 100, josta pisin pururadalla kävelty yhtäjaksoinen lenkki on ollut 25 kilometriä. Jäykempään ja painavampaan jalkineeseen verrattuna kilometriin kulunut aika on hieman laskenut ja tasaisen matkavauhdin pitäminen vaikuttaisi olevan helpompaa: mäkisellä pururadalla ensimmäisen tunnin aikana taittuu seitsemän kilometriä, eikä vauhti muutu seuraavien parin tunnin aikana. Pehmeämpi ja vaimentamattomampi pohja vaikuttaa kuitenkin kävelytyyliin: välillä askel tihenee ja lyhenee ja paino siirtyy enemmän päkiälle.
Maastolenkkien vähäisyys ja pääasiassa kuntopolulla tapahtunut lenkkeily ei ole asettanut tossun kestävyyttä koetukselle. Kantapään sisäpuolen vuoraukseen tosin on ilmestynyt ensimmäiset kulumisen merkit. Jalkapohjien ja jalan lihasten totuttua tossuihin edessä on noin 15 kg:n repun kanssa patikointi maastossa ja poluilla.
Black Diamond Distance: Kokemuksia
Black Diamond Distance-sauvat ovat olleet kahdella vaelluksella sekä vaellussauvoina, että suojan tukisalkoina. Kilometrejä vaelluksilla on kertynyt noin 600 ja muilla kävelylenkeillä hieman lisää. Sauvat ovat palvelleet hyvin, eikä mainittavaa ongelmaa ole ollut.
Kulumistakin on kuitenkin havaittavissa: rannelenkit alkavat olla käytetyn oloiset ja kärkipiikit eivät enää pidä riittävästi kivessä. Aikaisemmissa Lekin sauvoissani kärkipiikin vaihto on ollut rutiinitoimenpide: koko muovinen kärki irtoaa terävästi napauttamalla ja uuden varaosapiikin asentaminen käy ilman liimaa vain painamalla piikki paikoilleen ja sauvaa pari kertaa maahan terävästi kopauttamalla. Distance-sauvojen tapauksessa vain metallinen kärkipiikki on vaihdettavissa, mikä onkin kätevää, jos pelkkä kärjen vaihto on riittävä toimenpide. Omien sauvojeni osalta pelkkä piikin vaihto ei tuntunut riittävältä, sillä koko muovinen kärkiosa sompineen vaikutti tulleen tiensä päähän jäätyään useaan otteeseen kivien väliin.
Kärkiosa on liimattu huolellisesti sauvaan, mutta onneksi liima on pehmennettävissä pitämällä sauvan kärkeä hetken kiehuvassa vedessä. Samanlaista kärkeä en kuitenkaan edes yrittänyt varaosana etsiä, vaan päätin korvata kärjen Lekin valmistamalla, jonka sompa on myöskin isompi ja mielestäni parempi. Vastoin toiveitani uudet Lekin varaosakärjet eivät kuitenkaan sopineet täysin Black Diamondin sauvoihin ja vaikuttasi että eivät pysyisi ilman liimaa. Edessä on siis sopivan liiman etsiminen.
Kärkien vaihdon jälkeen sauvoilla on uskoakseni edessä lukuisa joukko vaihtelevia vaelluskilometrejä.
Kertomus 2013
Vuoden 2013 vaelluksen kertomus on luettavissa.
Leirissä ja levossa
Suojana toimi Exped Scout Tarp, suorakaiteen muotoinen kangas. Vaikka tuollaisen kankaan voisi pystyttää useammallakin tavalla, niin olosuhteet ohjasivat käyttämään vain yhtä pystytystapaa: vaellussauva on tukisalkona keskellä sijaitsevassa pussissa ja toinen vaellussauva kohottaaa etuliepettä kulkuaukoksi tarvittaessa. Alkumatkan viileämmät säät pitivät hyttyset poissa, mutta sään lämmetessä itikoiden määrä kasvoi. Levon aikaisesta rauhasta yritti huolehtia hartioiden ympärille ulottuva itikkahuppu, mutta tulos ei aina vastannut odotuksia. Muuten suoja tarjosi sen, mitä sen tuleekin tarjota: suojaa sateelta ja tuulelta.
Isompi itikkahuppu toimi myös tauoilla itikattomana tilana
Makuualustaksi mukaan lähti Z-lite Sol. Alusta toimi luonnollisesti erinomaisesti taukojen aikana makoilussa ja istuskelussa, mutta varsinaisen levossa alusta on hieman liian ohut ja epämukava. Vaelluksen alun jälkeen taitoinkin alustan kaksinkerroin ja käytin rinkkaa jatkona jalkojen alla. Mukavuus ja levon syvyys eivät kuitenkaan vastaa ilma-alustaa. Monikäyttöisyys, helppous ja varmuus kuitenkin ovat tällaisen alustan kiistämättömät vahvuudet. Vaikka alusta oli uusi reissuun lähtiessään, niin käytön jäljet näkyvät siinä yllättävän selvästi.
Makuupussi ja toppatakki ja -housut selvisivät tehtävistään hyvin, vaikka makuupussin huppu onkin huono. Näiden lisäksi matkassa oli Rab:n bivy, joka olikin tarpeen alun tuulisina ja kylmempinä öinä. Heti vaelluksen alusta lähtien vakiintui käytäntö, että leiriytyessäni pystytän suojan ja puen toppa-asun hikisten vaellusvaatteiden päälle. Nukkumaan käydessäni kylmemmällä säällä pujahdin makuupussiin suoraan toppa-asu päällä. Etuna tästä on, että kulkuun käytettävä vaatekerta kuivuu viimeistään unen aikana ja että ylös noustessa päällä on jo valmiiksi lämmin vaatekerta ja vaellusasu ja lyhyiden aamutoimien hoitaminen ja liikkeelle lähteminen on nopea ja yksinkertainen tehtävä. Käytetty yhdistelmä tulee palvelemaan melkoisella varmuudella tähän projektiin liittyvillä kesäretkillä.
* * *
Kehitettävää on suojassa: kevyempi ja paremmin itikoilta suojaava. Paras ratkaisu voisi olla itse valmistettu muotoon ommeltu katos, johon käynti tapahtuu lieppee alta ja jossa helmaa kiertää reilusti maahan asti ulottuva verkko.
Jalkineet, märkyydestä ja muustakin
Jalassa olivat menneellä kesävaelluksella Haglöfsin varrettomat ja vettä pitämättömät Cragit. Kenkien mukana tulleet alkuperäiset Sole-pohjalliset vaihdoin Meindl DrySole-pohjallisiin. Alussukkina olivat joko Bridgedalen tai Lorpenin mallit ja vaellussukkina Bridgedalen merinovillaa sisältävät. Jalkojen hoitoon käytin Bevita R-voidetta ja suojaamiseen Hydropel-voidetta. Varrettoman jalkineen suun suljin kevennetyillä ID:n säärystimillä. Pahan päivän varalle ja leirikäyttöön olin varannut reppuun Rocky-goresukat.
Kastuminen kalvottomissa kengissä on itsestään selvää: sade, kuraiset polut, purot ja suot, sekä jokien kahlaukset pitävät tästä huolen. Menneellä vaelluksella kengät, sukat ja jalat eivät vaeltaessa olleet kuivat ensimmäisen päivän muutaman alkutunnin jälkeen. Alun kylmempien päivien jälkeen jalkojen iho oli ryppyinen ja lionneen näköinen, mutta vaelluksen edetessä tämäkin väheni. Kengät ja sukat riisuin jalasta useimpien kahden tunnin välein pitämieni taukojen yhteydessä: jalkojen iho ehtii kuivumaan ja hengittämään. Jalkojen ollessa paljaat myös yleensä joko rasvasin jalkapohjien ihon kevyesti, tai tarvittessa suojasin Hydropel-voiteella. Tauolle asettuessani väänsin sukista ja heilautin pohjallisista enemmät vedet.
Tauko: jalkojen tuuletus, energian tankkaus ja reitin suunnittelu
Pitempien taukojen ja unilevon ajaksi pystytin katoksen. Kuivuttuaan jalat saivat suojakseen yhden kuivana pidetyn vaellussukkaparin ja jalkineita tarvittaessa goresukat. Lionneenkin oloiset jalat palautuivat muutamassa tunnissa kuivina ollessaan. Iltatoimiin aiemmin liittynyt jalkojen kylvetys kylmässä purossa jäi myöskin puuttuman kokonaan, liekö syynä jo kulun aikana jalkojen kohdalle sattuneet kylmät kylvyt. Sukat pysyivät myöskin pehmeämpinä, kait samasta syystä.
Jokien ylitys oli suorastaan juhlaa: joko suoraan yli hidastamatta tai ylityspaikan haetuttaessa sellaisen löydyttyä. Ylityksen jälkeen matka jatkui ilman erityisiä toimenpiteitä: vesi puristuu melko nopeasti ulos kengästä ja lotina vaimenee. Samaa yksinkertaistaa kaavaa noudatti rinnesoiden ylitys: yli vain. Toki vanha vaelluskengän käyttäjän tapa hieman kierrellä märkiä kohtia yritti pitää otteessaan, vaikka tähän ei mitään erityistä syytä ollutkaan.
Pohjalliset olivat nimestään huolimatta hyvin hitaasti kuivuvat ja pidättivät rakenteeseensa huomattavan määrän vettä. Lisäksi molemmat mukana olleet parit alkoivat taittua keskeltä ja menettää ryhtiään oltuaan jatkuvasti märät. Kuitenkin pohjalliset olivat varsin mukavat ja ystävälliset jalkapohjille, mikä on ensiarvoisen tärkeää.
Hiertymistä tai rakoista ei ollut matkanteon hidastajaksi. Pikkuvarvas tosin rakkoili vakiopaikastaan. Retken alkupäivien jälkeen alkanut hellesää ei myöskään pehmentänyt jalkoja, kuten on ollut laita tukevampien kenkien kanssa hellesäillä.
Varrettomuutta en kokenut ongelmaksi: rakassa kävely sujui kuten ennenkin. Aikaisemmin pidemmillä päivätaipaleilla jalkineiden varret ovat painaneet nilkkaa, mutta tällaista ei tietenkään nyt ollut. Ennen herkimmin rasittuvat olivat polvet, mutta nyt näin ei ollut, lieneekö syynä ollut nilkan vapaa liike. Hieman yllättäen nilkat eivät rasittuneet, vaikka kulkemallani reitillä epätasaista maastoa oli runsaasti.
Itse jalkineet selvisivät matkasta ilman merkittäviä vaurioita: pientä pohjan irvistelyä ja kulumaa materiaaleissa. Pohja oli riittävän jäykkä rakassakin tarpomiseen ja parhaimmillaan ne olivatkin sekalaisessa maastossa polkujen ulkopuolella. Kengät kuitenkin imivät vettä vähäistä enemmän eivätkä kuivuneet kovin nopeasti. Myöskään jokien ylityksien jälkeen vesi olisi voinut puristua ulos nopeammin. Kenkien kumilla suojattujen kärkien muoto muuttui: pyöreys hävisi ja ne pehmenivät. Nämä jalkineet jatkavat siviilipalveluksessa vielä pitkään, mutta vaellukselle ne eivät enää lähde.
Tulevaisuus vaikuttaa selvältä: varreton, vettä pitämätön, melko jäykkäpohjainen, mutta kevyt, mielellään kokonaan synteettistä materiaalia oleva jalkine. Sopivimman mallin etsintä jatkuu.
Harjoitusreissun 2013 kuljettu reitti: 284 karttakilometriä
Kuljetusta reitistä tuli melkoista kiemuraa, sillä mitään erityistä muuta päämäärää retkellä ei ollut, kuin koeajaa jalkineita ja uusia toimintatapoja. Alkupäivien sumuinen sää ei innostanut kulkemaan pidemmälle pohjoiseen, vaikka sellainen houkuttelikin ajatuksissa. Moni reittien ulkopuolella matkalla ollut kohde jäi mieleen sellaisena, johon vielä palaisin harmaapartaisena rauhallisemmin telttailemaan.
Reitti ei välttämättä vastaa aivan täysin kulkemaani, sillä hetkittäin suunnistin rentoutuneesti ja seurailin korkeuskäyriä. Kuitenkin kartalle siirretty reitti kuvannee riittävän tarkasti rinkka selässä kulkemaani. Saivaaralle noustessani jätin repun lähelle huippua.
Vuorokausia vietin vaeltaen melko tarkkaan 8 täyttä: vaellus alkoi perjantaina kello 8:00 ja päättyi viikon kuluttua lauantaina kello 7:30. Vuorokaudessa taittui siis keskimäärin 35,5 kilometriä.
Takaisin testireissusta
Kesäisen testireissun valmistelut jäivät aivan viime hetkiin, mutta itse reissu oli onnistunut. Suuntasin testaamaan vettä pitämättömiä varrettomia jalkineita Käsivarren ja vähän Norjankin maastoihin. Varasin ruokaa kymmeneksi vuorokaudeksi, mutta vatsa ja vauhti vaativat lisäämään päivittäistä ruoka-annosta, joten lyhensin retkeä ajallisesti kahdeksan vuorokauden mittaiseksi.
Vuorokausirytmi pysyi sekoitusyrityksistä huolimatta, mutta lepoon käytettyä aikaa onnistuin leikkaamaan aiempiin retkiin verratuna melko reippaasti.
Matkaa taittui alustavan arvion perusteella hieman alle 300 karttakilometriä, josta reilu osa oli polkujen ja reittien ulkopuolella.
Jalkineet toimivat hyvin, vaikka maasto oli osin hyvinkin kivistä tai märkää. Kengät ja sukat olivat käytännössä retken alusta loppuun asti märät. Varrettomuudesta en havainnut olevan juurikaan haittaa, mutta nilkan lisääntynyt liike vaikuttaisi säästäneen polvia.
Sää oli kolmea ensimmäistä päivää lukuun ottamatta helteinen, eivätkä yötkään olleet kylmiä. Alkupäivien kylmempien ja kosteiden öiden perusteella nukkumavarustus on riittävä ripeätahtiselle kesävaellukselle.
Makuualustoja: Jaakobin painia
Makuualustan valinta on yllättävän vaikeaa: alustan pitäisi olla kevyt ja mukava, eristää riittävästi, pakkautua pieneen tilaan, kestää kovaakin käyttöä ja olla lisäksi edullinen. Kaikkia näitä vaatimuksia ei täytä mikään tuntemani alusta.
Puhallettavista alustoista parhaimmat päässevät melko lähelle, paitsi edullisuuden osalta, eikä kestävyys kovassa käytössäkään ole itsestään selvää. llmatäytteisen alustan suurin kysymysmerkki on mahdollinen puhkeaminen tai vuotamaan alkaminen ja vuodon korjaaminen maasto-olosuhteissa. Ilma-alusta on ainoana alustana puhjettuaan hyödytön. Omassa käytössäni on ollut Expedin puhallettava alusta, joka on mukava ja pakkautuu pieneen tilaan. Puhallettavan alustan kanssa olen kantanut umpisolumuovisen alustan puolikasta ja alustan korjaussarjaa.
Itsestään täyttyvä, tai käytännössä lähes itsestään täyttyvä on hyvä makuualustojen perustyöjuhta: melko mukava, melko kevyt, kestävä ja pakkautuu melko pieneen tilaan. Omassa käytössäni on ollut Thermarestin alustoja, täyspitkää ja 3/4-pituista. Alustaa olen täydentänyt yleensä puolikkaalla umpisolumuovisen alustan pätkällä ja paikkasarjalla.
Umpisolumuovinen alusta on selvästi epämukavampi, kuin paksu puhallettava. Solumuovinen alusta pakkautuu myöskin varsin huonosti. Solumuovisella alustalla on kuitenkin yksi etu muihin alustoihin verrattuna: se ei voi puhjeta. Umpisolumuovisen alustan voi levittää huoletta allensa tauolla ja siitä voi jopa tarpeen vaatiessa leikata palan muuhun käyttöön. Solumuovinen alusta on myös edullinen.
Köydenveto mukavuuden ja lisäpainon ja epämukavuuden ja keveyden välillä on loputon. On hyvinkin mahdollista, että seuraavalla vaelluksella tyydyn umpisolumuoviseen alustaan, eli kietaisen reppuni kylkeen viimeisimmän hankintani, Thermarest Lite Sol-alustan. Alusta ei ole kovin mukava, eikä kaikkein kevyin, mutta pakkautuu solumuoviseksi alustaksi hyvin ja on huoleton käytössä. Alustan yläpuoli on pinnoitettu lämpöä heijastavaksi. Tulevan vaelluksen toimintatapaan alusta sopii hyvin, mutta ei kuitenkaan edusta läheskään kaikkein askeettisinta linjaa.
Ilman täydennystä 